OMENAPIIRAKKA (á la Hans Välimäki)

Taikinakuori:
3dl jauhoja
2rkl sokeria
1/4tl suolaa
1/2dl kylmää voita (kuutioina)
8rkl kylmää vettä
1kpl kananmuna

Täyte:
8kpl keskikokoista omenaa
0,5dl sokeria
hyppysellinen suolaa
3rkl jauhoja
1/2tl rouhittua muskottipähkinää
1/2tl rouhittua kanelia
2rkl voita

Calvados-vaahto:
3dl kuohukermaa
3-4rkl tomusokeria
3-4rkl Calvadosta

Sekoita jauhot, sokeri ja suola. Nypi voi taikinaan. Lisää kylmä vesi ja kananmuna. Sekoita kunnes taikina pysyy koossa. Jaa taikina kahteen osaan ja kääri ne kelmuun. Laita lepäämään jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi.

Kuori ja viipaloi omenat. Sekoita sokeri, suola, jauhot ja mausteet. Kaada tämä sekoitus omenoiden joukkoon ja sekoita.

Kauli toinen taikina puolisko piirakan pohjaksi. Voitele vuoka ja aseta pohja paikoilleen. Asettele täyte vuokaan. Lisää voi täytteen joukkoon. Kauli toinen taikina puolisko ja aseta se piirakan kanneksi. Painele pohja ja kansi yhteen reunoista. Pistele haarukalla. Paista 175 asteessa noin 20 minuuttia.

Vatkaa kerma ja sokeria vaahdoksi. Mausta Calvadoksella.

Valmista. Bon appetit.

- Ohje Presso lehdestä Hans Välimäen artikkelista.

SKOTTILAINEN VISKIKAKKU

• 200 g tummaa suklaata
• 175 g margariinia
• 2 1/2 dl sokeria
• 3 munaa
• 5 dl vehnäjauhoja
• 2 tl vanilliinisokeria
• 1 tl leivinjauhetta
• 1/2 tl soodaa
• 2 dl vahvaa kahvijuomaa
• 1 dl viskiä

Sulata suklaa vesihauteessa. Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita jauhot, vanilliinisokeri, leivinjauhe ja sooda keskenään. Lisää sulatettu suklaa rasvaseoksen joukkoon. Lisää kahvi ja jauhoseos vuorotellen taikinaan. Paista 175-asteisessa uunissa noin 55 minuuttia. Kumoa kakku hieman jäähtyneenä. Pese kakkuvuoka ja siirrä kakku takaisin vuokaan. Kostuta kakku viskillä ja anna maustua 1 - 2 vuorokautta jääkaapissa. Kakku säilyy mehevänä useita päiviä.

- Ohje Pirkan nettisivuilta

Itse kokeilin Balvenie viskillä ja hyvin tuntui toimivan. Olen myös maistanut Laproigh:lla maustettua kakkua ja hyvin tuntui sekin toimivan, astetta savuisempi maku vain.

JOULUOLUET

Joulun kunniaksi tuli maisteltua Alkon valikoimista jouluoluita. Tässä huomioita, vaikka en varsinainen olut-taitaja olekaan.

Gouden Carolus Christmas Ale - Jouluoluiden kuningas. Anis ja lakritsi maistuu erittäin voimakkaasti. Maku muutenkin runsas. Ehdottomasti paras juuri jouluolueksi. Kokonaisuuden kruunaa 0,75l pullo ja luonnonkorkki.

Regal Christmas - Saman tyyppinen kuin Carolus, mutta ehkä asteen miedompi. Erittäin hyvä kuitenkin. Taas kerran 0,75 pullo ja luonnonkorkki.

Christmas Ale Vintage 2006 - Verraten vaalea ale. Perus hyvä.

Lump of Coal Stout - Maistuvat stout. Tummin maistelluista, mutta ei kuitenkaan tukevin. Hyvä joka tapauksessa.

Fuller's Old Winter Ale - Omituinen tuttavuus. Yleisesti maineikkaan Fuller's panimon jouluolut on jotenkin laimea. Mieleen jää vain happamuus, joka iskee alussa. Ei mitenkään erityinen.

Gulden Draak Vintage - Hyvä perusjouluale. Erityiskiitos ulko-maullisista asioista eli hienosta valkoisesta pullosta. Todella paljon kuohuva.

Samuel Adams Winter Lager - Maistelluista vaalein ja samalla maultaan heikoin. Erittäin mukava lager joka tapauksessa.

Kerst Bok - Suomalaisen panimon belgialainen olut. Perus hyvä, ei mitään erikoista.

RAVINTOLA HAMLET

Ravintola Hamlet antoi itsestään todella kaksijakoisen kuvan.

Miljöön puolesta ravintola sijoittuu keskitason kohdille tai alapuolelle. Sisustassa on jotain kellaripub maista, mutta se on tehty hieman puolella teholla. Kultaiset tangot ja "Stars and Stripes" kuosiset penkit eivät oikein vakuuta. Vessassakin törmäsin suht rankkaan virtsan tuoksuun.

Lauantain alkuiltana salista vastasi ilmeisesti vain yksi tarjoilija ja se näkyi. Kun seurueemme, reilut 10 henkeä, tuli paikalle, palvelu alkoi kestää. Ruokalista oli peruskauraa mitään yllätyksiä, mutta ei toisaalta turhaa kikkailuakaan.

Ruokapuoli sen sijaan toimi valtavan hyvin. Tilaamani broileri oli erittäin hyvä ja annos muutenkin hyvin koottu. Siitä pisteet kotiin.

Vaikea tällaisesta ravintolasta on mitään yleispätevää sanoa, mutta hyvää ruokaa sieltä saa ainakin tämän vierailun perusteella :) Sanotaan nyt sitten vaikka 2,5 tähteä.

HENRI'X BBQ HOUSE

Kävimme syömässä kyseisessä Henri'x ryhmään kuuluvassa ravintolassa syntymäpäiväni kunniaksi. Paikka on erikoistunut grilliruokaan kuten nimestäkin voi päätellä.

Ruokalista on paperi, johon voi ruksia minkälaisen lihan, lisukkeet ja kastikkeen haluaa. Ensin tämä vaikutti hieman epäilyttävältä, mutta osoittautui varsin onnistuneeksi ratkaisuksi.

Aloitimme ottamalla Mojitot ruokaa odotellessamme ja samalla napsimme patongin paloja oliiviöljy kastikkeella.

Varsinaiseksi pääruuaksi otin 200g häränulkofilettä uuniperunan ja talon maustekastikkeen kera. Malla otti lehtipihvin maalaisperunoilla ja maustevoilla. Kumpikin annos oli todella maistuvat ja juuri sopivan kokoinen. Tämä ravintola osoitti todella tietävänsä miten pihvi paistetaan. Muutenkin laadukkuus paistoin läpi koko toiminnan.

Henkilökunnan toiminta oli koko ajan erittäin ystävällistä ja asiantuntevaa. Tarjoilijan suosittelema täyteläinen Cabernet Savignon punaviini (Chateauneuf) toimi erittäin hyvin ruuan kanssa. Harmi vain ettei sen nimi jäänyt mieleen. :/

Hintaluokaltaan ravintola oli keskitasoa. Pääruokien hinnat lähtivät noin 20e ylöspäin, mikä on aivan normaali hinta (itse asiassa halpa) hyvästä pihvistä. Menun huipulla oli 900g pihvi... eli nälkäisempikin saa kuvun täyteen.

Ravintolan sisustus ja muu ympäristö oli myös kohdillaan. Valoisa ja simppeli sisusta miellytti ainakin omaa silmääni.

Tätä ravintolaa voin varauksetta suositella kaikille, jotka pitävät laadukkaasta ja hyvin valmistetusta lihasta. Linkki ravintolan sivuille.

PERDERA (2005)
Argiolas, Monica di Sardegna (10e). Sardinia. 13,5%.


Ulkonäöltään kirkas, kuplimaton, öljyinen ja sakaton. Väri on hento purppura. Viini muodostaa selkeitä "jalkoja" lasiin.

Tuoksultaan viini on puhdas. Aromi on heikon kukkainen.

Maku on keskirunsas ja tanniinisuudeltaan vähäinen. Alkoholipitoisuus on runsas. Keskivahva aromi on taatelinen ja pähkinäinen. Maku on kauttaaltaan tasapainoinen ja lyhyt. Perdera on täyteläinen ja tekstuuriltaan pehmeä.

Kokonaisuutena viinin laatu on hyvä ja se on valmis juotavaksi.

Viiniä juotiin punaviinikastikkeisen kanan ohessa ja myöhemmin seurustelujuomana. Kummassakin yhteydessä viini maistui erittäin hyvältä sitä tullaan varmasti ostamaan uudestaan. Maistelijoina Jussi ja Malla.

MONTALTO (2005)
Nero di Avola, Merlot (6,40e) Sisilia.



Ulkonäöltään kirkas, poreileva, vetinen ja sakaton. Väriltään voimakkaan purppurainen.

Tuoksu on puhdas, mutta heikko. Aromiltaan hedelmäinen ja mausteinen.

Maku on keskihapokas ja tanniinisuus on vähäistä, myöskin alkoholipitoisuus on matala. Maun voimakkuus on keskitasoa ja aromi on selvästi marjainen. Viinin tasapainoinen maku on lyhyt kestoinen ja tekstuuriltaan karkea. Täyteläisyys on suht kevyt.

Yleisesti ottaen viini on laadultaan tyydyttävä ja kypsyys asteeltaan valmis juotavaksi.

Viiniä oli arvioimassa Jussi, Malla, Alpo ja Leena. Arviointi suoritettiin mökillä :)

Maiskis... ;)

Nyt kun on tullut aloitettua viiniharrastusta niin ajattelin sitten laittaa kaikki arviot blogiin. Eipä tarvitse sitten papereita säilöä :) Ja miks ei tänne voisi laittaa jotain muutakin ravintoon tai ruokailuun liittyvää. We'll see.